Kun olet niin erinäköinen, että kaikki tuijottaa..

Olen tottunut sulautumaan massaan. Suomalaisena,perinteisillä maantien värisillä hiuksilla ja vihreillä silmillä, 162 cm pitkänä en erotu Suomessa millään tavalla. Kukaan ei käänny katsomaan tai ihmettelemään minua. Mutta Etelä-Koreassa asia oli toisin. Etelä-Korea on suosittu matkakohde, mutta silti suhteellisen uusi länsimaalaisten turismikohde. Maahanmuuttajia ei ole suhteessa paljoa, ja moni maahanmuuttajistakin omaa korealaiset tai muuten aasialaiset juuret. Vaalea- tai tummaihoisia ihmisiä ei kaduilla juurikaan näe. Tämä on johtanut siihen, että erinäköisiä ihmisiä saatetaan tuijottaa pitkään, osoitellaan ja nauretaan ja ihmetellään aivan aidosti.  Korealaiset ovat ulkonäöltään homogeeninen kansa, jossa on määritelty tietynlainen kauneusihanne. Kauneusleikkaukset ovat arkipäivää ja tämän vuoksi ihmiset ovat kuin samasta puusta tehtyjä. Ylipainoisuus on harvinainen näky.
Kaikkien yllämainittujen syiden vuoksi erilaisuutta ihmetellään ja tämä ihmettely on saanut myös rasistisia muotoja. mm. tummaihoiselta opiskelijakaveriltani kysyttiin, että lähteekö tumma väri pesussa pois. Korealaisten mielestä kaikki vaaleaihoiset ovat joko amerikkalaisia tai venäläisiä. Molemmilla kansoilla on tietynlainen maine paikallisten keskuudessa, jonka vuoksi vaaleaihoisiakaan ei katsota hyvällä. Olen useamman kerran saanut vihaisia katseita metroissa, ruotsalainen ystäväni sai kerran vanhemman herran kepistä päähänsä, ja usein kaupoissa on kieltäydytty palvelemasta ihonvärin vuoksi.  Minulla oli usein ulkopuolinen olo. Olo, että kaikki tuijottaa ja se, että tiedostin olevani täysin erinäköinen. Välillä minua pelotti kulkea yksin kaduilla ja metroissa, sillä en tiennyt miten ihmiset suhtautuisivat minuun. Tämä tunne oli ahdistava ja vaikutti omaan kulttuurishokkiin. Minulla ei ollut aavistustakaan siitä, että minä voisin joskus näyttää ulkopuoliselta ja kärsiä omasta ulkonäöstäni.
Suomeen tultuani ja opettaessani maahanmuuttajalapsia, olen pystynyt ymmärtämään paremmin lapsen oloa ulkopuolisuudesta. Etelä-Koreassa syrjiminen oli ehkä enemmän aitoa mielenkiintoa ja ihmettelyä paikallisten puolelta, meillä Suomessa valitettavasti syrjiminen on toista luokkaa. Voin kuvitella, että maahanmuuttajaoppilaani kokevat samoja tunteita kuin minä Koreassa, kulkiessaan metrolla tai kaduilla yksin.

Suomalaiset ovat muuten aika pidettyjä Etelä-Koreassa. Kaikkien ennakkoluulojen jälkeen, kun sain vain ilmaistua, että tulen Suomesta, niin sain hyväksynnän. Kaikki korealaiset osaavat muuten sanoa "Hyvä!" Ja tämähän johtuu tästä upeasta mainoksesta, joka toki myös tuo esiin korealaisten stereotypian suomalaisista...