Olen ollut lukutaidoton s2-oppilas

Teen tässä blogissa muutaman tekstin elämästäni kielenoppijana. Olen saanut kokea sen, miltä tuntuu olla lukutaidoton s2-oppilas, joita itse opetan. Olen opiskellut Etelä-Koreassa korean kieltä koreaksi. Korean kielessä on oma kirjoitusjärjestelmänsä, hangul, joka koukeroineen todellakin tekee latinalaisella kirjaimistolla lukevan ihmisen täysin lukutaidottomaksi.

Kun saavuin maahan, kaikkialla näytti tältä:

Lukutaidottomuus on ahdistava tunne. Kun on tottunut etsimään tietoa ja tutkimaan ympäristöään juurikin tekstien avulla, niin tämä näky on ahdistava ja muistuttaa siitä, että elämäsi tulee olemaan kielen vuoksi rajoitettua. Muissa maissa olen pystynyt kirjoittamaan vieraan sanan sanakirjaan, mutta enhän minä osannut hanguliksi kirjoittaa puhelimella, joten en päässyt tarkastamaan mitään sanaa. Jos ennen olen pystynyt toimimaan tilanteessa kuin tilanteessa vapaasti ja pystynyt selvittämään ongelmia kielen, puhutun ja kirjoitetun, avulla, nyt kaikki tämä on viety pois. 

Muistelen vieläkin sitä avuttomuuden tunnetta, kun yritin löytää kouluani ja majapaikkaani ensimmäisenä päivänä. 

Ensimmäisenä koulupäivänä jouduin lähtötasotestiin korean kielen osaamisestani. Testi sisälsi kirjallisen ja suullisen kokeen. Olin opetellut muutaman sanan, jotka toistin suullisesti opettajalle. Voi sitä häpeän määrää, kun opettaja ei saanut lausumisestani selvää. Osasin kirjoittaa myös oman nimeni hangul-kirjaimilla. Opettaja nauroi tekstilleni, sillä olin sijoittanut a-kirjaimen tavussa aivan väärään kohtaan. Näistä lähtökodista aloitin korean kielen opiskelun. Viitenä päivänä viikossa neljän tunnin ajan. Opettajani ei puhunut sanaakaan englantia, joten kaikki asiat piti hoitaa tällä täysin vieraalla kielellä ja hieman elekieltä käyttäen.

Nyt tiedän, miltä aikuisesta maahanmuuttajasta Suomessa kenties tuntuu. Omassa maassaan saattaa olla vaikutusvaltainen, pystyy kommunikoimaan sekä toimimaan täysivaltaisesti yhteiskunnassaan. Tietää, kuinka asiat toimivat ja minkälaiset tavat ja teot ovat hyväksyttäviä. Yhtäkkiä onkin yhteiskunnassa, jossa kielitaidon vuoksi ei pysty asioihin vaikuttamaan, ihmiset eivät kunnioita sinua ja sinun taitojasi, sillä sinulla ei ole kielitaitoa kertoa itsestäsi ja osaamisestasi.  Minulla oli vaihtovuoteni aikana lukuisia kertoja aivan idioottiolo. Tunsin sen, että ihmiset pitivät minua hidasälyisenä ja tyhmänä, kun puhuin hitaasti, tein virheitä ja sanoin mitä sattuu. 

Tässä aakkoset hanguliksi: 

Nimeni hanguliksi: 살라

ja näin sen kirjoitin

Mielestäni aika pieni ero. Mutta korealaiselle tämä oli jotenkin todella hauska kirjoitustyyli.